Perustettu 1952

Kotipaikka Hämeenlinna

Jäsenmäärä 24

Päivitetty 01.09.2010

Larin-Kyösti -seura ry vuosikokous

Larin-Kyösti -seura piti vuosikokouksen Hämeenlinnassa 17.3.2010. Puheenjohtajaksi vuodelle 2010 valittiin Matti Nummenpää. Hallitus nimesi järjestäytymiskokouksessaan varapuheenjohtajaksi Reima T. A. Luodon ja sihteeriksi Annikki Piilosen.

Vuosikokous ajantasaisti vuonna 1952 laaditut yhdistyksen säännöt.

Larin-Kyöstin arkistojen täydentäminen on edelleen yhdistyksen perustehtävä. Larin-Kyöstin elämäkertateoksen aikaansaamiseksi toimitaan aktiivisesti. Kesällä järjestetään Hämeenlinnassa larin-Kyöstin päivä, jolloin julkistetaan Larin-Kyöstin Hämeenlinna -teos. Runoilijan syntymäkodin paikan siivoamiseksi järjestetään kansalaistalkoot. Larin-Kyösti -seura osallistuu Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiville sekä Helsingin kirjamessuille liiton järjestämällä yhteisellä messupisteellä.

Annikki Piilonen ja Liisa Järvinen valmistautuvat vuosikokoukseen

LARIN-KYÖSTIN SEURA RY

Larin-Kyöstin seuran perustamiskokous pidettiin Hämeenlinnassa 25.9.1952. Yhdistysrekisteriin seura on merkitty 12.10.1953. Seuran kotipaikka on Hämeenlinna ja se toimi aikanaan aktiivisena kulttuurijärjestönä. Seuran pitkäaikainen perinne oli juhannusjuhlien järjestäminen Hämeenlinnassa.

Larin-Kyösti -seura piti vuosikokouksen 18.2.2009

Sääntömääräisen vuosikokouksen jälkeen järjestettiin Hämeenlinnan Lyseon vanhassa juhlasalissa Larin-Kyöstin runomatinea. Tilaisuudessa puheenjohtaja Reima T.A. Luoto kertoi seuran toiminnasta sekä luokkatoverusten Larin-Kyösti ja Eino Leino elämästä ja tuotannosta. Lausuja Sisko Ojanperä lausui molempien runoilijoitten runoja. Näyttelijä Juha Haanperä lauloi Larin-Kyöstin teksteihin sävellettyjä teoksia.

Koulun tiloihin on koottu näyttely kirjailijan kirjasto- ja arkistomateriaalista.

Vuonna 2009 tehdään inventoiva perustutkimus yhdistykselle luovyutetusta Larin-Kyöstin henkilökohtaisesta materiaalista sekä pyritään löytämään sille sopiva loppusijoituspaikka.

Yhdistys osallistuu kirja-alan tapahtumiin ja Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n toimintaan. Yleisötapahtumien järjestämistä tullaan jatkamaan.

.

Larin-Kyöstin perinteen vaaliminen

Yhdistys kohentaa mm. Hämeenlinnan kaupungin kanssa runoilijaan liittyvien muistopaikkojen kuntoa ja ympäristöä. Näitä ovat mm. syntymäkodin paikka, hautamuistomerkki sekä muistolaatat.

Yhdistys etsii mahdollisuuksia Hämeenlinnan Kaupunginpuistossasijaitsevan kotitalon kunnostamiseksi ja aktivoimiseksi sille sopivaan toimintaan.

Yhdistys julkaisee yhteistyössä Suomen Kirjailijaliitto ry:n ja Fenix-kustannus Oy:n kanssa Larin-Kyöstin suhdetta Hämeenlinnaan kuvaavan kirjateoksen liittyen osana kaupungin 370-vuotistapahtumaan.

Yhdistys tekee runoilijan elämäntyötä tunnetuksi Hämeenlinnassa, Oulunkylässä ja valtakunnallisesti järjestämällä erilaisia tapahtumia.

Lisäksi yhdistys työskentelee perusteellisen ja kattavan Larin-Kyöstin elämäkerran aikaansaamiseksi lähivuosina.

Larin-Kyösti -seura ry:n hallitus

Puheenjohtaja Matti Nummenpää 0400 439374

matti.nummenpaa@elisanet.fi

Muut hallituksen jäsenet ovat:

Liisa Kojamo

Reima T. A. Luoto varapuheenjohtaja

Kai Perttunen

Annikki Piilonen sihteeri

Pentti Runstén

Varsinaisen jäsenen jäsenmaksu on 20 euroa.

Jäsenyys

Runoilijan pyynnöstä hänen tuotannostaan valinnut Terttu Pajunen-Kivikäs. Gummerus 1948

Suutar-Jussin ryyppypuheita

Heisaa, hauska on ollaksein,
tuikkuretken ma kylään tein,
surra ei viitsi suutari tää,
ryyppää ja rallaa ja pitoihin jää,
elo on kuin tanssilava häissä,
rahit raksaa, pillit piukkaa käissä!

Suutari kenkien kuningas lie,
valtansa merkiksi naskalin vie;
lestillä muokaten muodin hän loi;
ei oo nilkku, eikä nirso, norko,
mit' on herra, jos on viisto korko,
kun ei koroill' elää voi!

Tähtiin tallukat, suoraan vaan,
ei ne ees ole omatkaan,
eukko kun saappaani piiloon sai,
nuuski mun aamuisen matkani kai,
hurihaittu kun ma nuorna nainkin,
oikein hiiden torapussin sainkin,
siitä viisi, hui ja hai!

Kylän kellot se pirttiin tuo,
siellä ne juoruu ja kahvit juo,
sentään kun tuumin, en vaihtaisi, huut,
täyttää se lehmän ja porsaiden suut,
kellä sit' on enkel'eukko, kellä!
Tää on sentään rehjullensa hellä,
parempi kuin monet muut.

Muistojen laulu

lausuttu Hämeenlinnan Normaalilyseon 40-vuotisessa musitojuhlassa 1913

Kirj. LARIN-KYÖSTI

"Labor improbus omia vincit"

Soi sielussani kotiseudhuin kieli
kuin kansa sen nyt oon ma umpimieli
ja kärsin haavat hiljaa itseksein
ja mietin, mit´en tehnyt, mitä tein.

Ja kun ma kohtaan miehen kotipuolen,
ma tunnen taas sen saman syvän huolen,,
min koetin maailmalla unhoittaa
ja joka mieleni taas myrskyyn saa.

Ma laulan kotiseudun säveleitä
vaikk´yksin kuljen vieraan väen teitä,
mua umpim,ieltä vieras vieroaa,
mun haaveissani hohtaa jäämein maa.

Sen harmaat kylät, luhdit, tanhut. tuvat
mun mieleeni kuin ennen kangastuvat,
nään valkeena sen kotikaupungin,
min polut puolet ikää harhailin.

Sen sinikunnaiden nään ympäröivän,
sen järvein illoin nään mä ikävöivän,
sen vanhat talot, vanhan kirkon nään,
min kultanirkko välkkyy hämärään.

Nään pyhäpäiväin hartaat harmaahapset
ja arkiaskareissaa ihmislapset,
käyt elo hiljalleen, on uuras työ
ja lempeästi tuutii lepoon yö.

Ja korkeimpana yli taloin muiden
nyt kohoavan yli vanhain puiden
mä kummullansa tiedon templin nään
kuin ruusulinnan valon välkkeessään.

Sai opin saleiss´siellä kukin koittaa:
työ rehellinen kaikki, kaikki vaoittaa!
Sen otsalla nään kultakirjaimin,
sen tiedon aarteista mä ammensin.

Sen nuorukaiset näki nuorta untaan,
sai aatos avartua ihmiskuntaan,
sen koviin kohtaloihin, muinaisvaiheisiin
yötaivaan tähtihin, maan uumeniin.

Ma musitan lukion ja uuden koulun,
niin monen toivon kevään, vanhan joulun,
työt, vaivat, ilot, lakin valkoisen
ja kultatähdet ensi huumehen.

Niin, siellä tehtiin tiedon kylvöt, niitot
ja luotiin monet ystävyyden liitot
ja vaikka erlo repi rikki ne,
maan koko kekoon korren kannoimme.

Siell´oltiin leikin satukuninkaita
ja haaveet harhas meriä ja maita,
mut kalleimmaksi kävi isänmaa,
sen kohtalot ja mik´on tulevaa.

Kuin lintuparven veljein menneen nähtiin,
ne uskoi elämänsä suuriin tähtiin,
ne kantoi maalle lehdet tiedonpuun
niin karaistuen elon kamppailuun.

Niin nousee mieleen vanhat, rakkaat kuvat,
ne läpi aikojen vain kirkastuvat
kuin kultakiintotähden näkisin,
mi väikkyy yli kotikaupungin.

Se loistaa kera taivaan tähtisarjan,
se välkkyy yli monen talon harjan,
kun ilta pimenee, se rauhan tuo,
se maiseen eloon ikikatseen luo.

 

SUVISIA SURUJA

Maantien vartta ma vaellan
ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu
ja sataa kukkaislunta.

Viheriän, viileän oksan alta
näen sinisen taivaan kaistan,
lähteen silmässä jalkani kylven
ja polkujen marjoja maistan.

Hyttyset, hetken heiluvat lapset
ne alkavat purpuriansa,
päivänpaisteessa hyörii ja häärää
ahkera muurahaiskansa.

Käki se korven rannasta kukkuu
kuten mittymaarina aina,
sinisellä oksalla sinisessä salossa,
kun ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii
ja eelläni näyttää tietä:
no etkäs, tili lili, etkös, tuli, luli,
mittymaaria vietä!

Kylän ohi tullessa tuttuja löydän
ja heitän ne huolet liiat,
saakos kulkija kurkistaa,
miten pitkät täällä on piiat!

Huomisen huoli nyt sydäntä painaa
kuin viimesyksyinen lehti,
suuressa saatossa suviset keijut
jo sydämeni tarhaan ehti.

Larin-Kyösti

TUULAN TEI

Tula, tuulan, tuli, tuli, tei,
emme erkane konsana, ei,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,
paras aarteeni oot, sinä mun, minä sun,
mitä toivoisin minä muuta.

Tula, tuulan, tuli, tuli, tei,
oma onni se yhtehen vei
ja tulkohon hallat, harmit ja muut,
meillä toiveissa loistaa päivät ja kuut
ja kirkas on ihana ilta!

Larin-Kyösti