Jaakko Juteini, oik. Jacob Juden (1781-1855), syntyi Hattulassa. Juden opisekli Turussa eluksi teologiaa, mutta siirtyi humanistisiin aineisiin. Opiskeluaan hän rahoitti toimimalla kotiopettajana eri pujolilla maata. Hän ei suorittanut loppututkintoa. Vuonna 1813 hän aloitti Viipurin maistraatin sihteerinä, jossa virassa hän työskenteli eläkeikään saakka.

Juteini oli perustamassa Viipurin Suomalaista Kirjallisuusseuraa 1845.

Juteini julkaisi 11 kokoelmaa runoja. Aiheina olivat pääosin historia, suomalaisuus, kansanvalistus sekä bellmanilaista elämäniloa. Tunnetuin Juteinin runoista on "Laulu Suomesssa" (Arvon mekin ansaitsemme). Tunnelmarunoista tunnetuin on "Lapsen laulu leskelle" (Älä itke äitini). Juteini kirjoitti myös lennokkaita juomalauluja.

Juteinin Nimipäivä, 1827, on ensimmäinen suomenkielinen kertomus. Perhe-kunda, 1817, on ensimmäinen suomenkielinen draama.

Jaakko Juteinin kootut Teokset on ilmestynyt

Lisätiedot ja kirjaosto klikkaamalla otsikkoa

Jaakko Juteinin kootut Teokset on ilmestynyt Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran tuottamana.

Toimittanut Klaus Krohn, esipuhe Liisi Huhtala, ruotsinkielisten teosten suomennos Rauno Ekholm)

Jaakko Juteini uskoi tietoon, taitoon ja iloon – sekä Suomen kansan nousuun.

Suomenkielisen kirjallisuuden tienraivaaja – Jaakko Juteini!

Puheenjohtaja Eero Ojanen Juteini-seminaarissa 16.2.2010

Yhteystiedot

Pj. Eero Ojanen
Myllärintie 5
13720 Parola

040-571 6208

eero.ojanen@ppa.inet.fi

Sihteeri Simo Viertonen
Parolantie 42
13720 Parola

03 6731 286 k. 050 5268 933

simo.viertonen@hattula.fi

Vpj. Jaakko Juutila
Pihlajatie 6
13720 Parola

040 5434 734

jaakko.juutila@metso.com

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2009 julkaisema näköispainos

Teoksessa Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen Jaakko Juteini esitti mietteitään suvaitsevaisuudesta ja vapaamielisyydestä uskonnollisina ihanteina. Teos takavarikoitiin ja poltettiin julkisesti Viipurin torilla 8.1.1829.

Menestys Suomessa

Kyllä on Suomessa luminen luonto

vaan hyvän suonto

riemulla rintoja lämmittää.

Kulkekoon talvella kylmänä kuukin,

lämmin on luukin,

kun veri ystävät yhdistää.

Kesällä leikkivät linnut ja karjat,

makeat marjat

varsista valmiina taitellaan;

kedolla kestävät lapset ja laumat,

pellolle aumat

korkeat, laveat laitellaan.

Pienestä piiasta paisuupi nainen,

jaa, samanlainen

kuin marja kukasta viljellään.

Miehiksi nousevat poikamme norjat,

suorat ja sorjat

miehinä mieltänsä kiitellään.

Ei ole elämä onnea vailla

Suomenkaan mailla;

avoinna ovi on nautintoon.

Naitavan neitosen lempeä laatu,

simasta saatu,

aina on sulava suosioon.

LAPSEN LAULU LESKELLE

Älä itke, äitini,
älä, äiti kulda,
vaikka vaan nyt isäni,
- puoliso myös sulda.

Älä muista murhetta:
tuoll' on kirkas taivas.
Poikas torjuu puutetta,
vähendää sun vaivas.

Kätyläiset lapsella
vielä vahvistuvat,
miehuus, voima varrella
kerran kukoistuvat.

Anna jan ehtiä,
huoles minä maksan;
leipä paisuu leviä,
koskan kyndää jaksan.

Lausumisia, ja muita Wakaisia runo-Kirjoituksia, 1817

JUOMA-LAULU

Juoma janon sammuttaa,

janotakin juoda saa

kuiva-kaulainen.

Poika-joukko, laula, juo;

kallis ombi kannu tuo

vahto-harjainen.

Olut onnen vahvistaa,

kannu kestin kaunistaa

hurratessamme.

Riemu rinnat ylendää,

vaivammekin vähendää

lorutessamme.

Kyllä joskus seura suo,

että poika-äjoukko juo

ämbäristäkin.

Älä näänny, naapurin,

laula, laula, toverin

näändyneenäkin.

Pila-kirjoituksia, 1816

	© 2009 Suomen Kirjailijanimikkoseurat - De Litterära Sällskapen i Finland ry - Tekninen toteutus Optinet kotisivut