Patsaan vihkiäiset oli suuri tapahtuma 4.8.1974, jolloin Tasavallan presidentti Urho Kekkonen piti puheen ihailemansa kirjailijan juhlassa. Kiannonpuistossa Ämmänsaaren taajamassa oli tuolloin väkeä tuhatmäärin. Korpikirjailija Kianto 1974-1970) olisi tuolloin ollut 100-vuotias.

Kuvanveistäjä Kain Tapperilta tilattua patsasta varten oli kerätty 100.000 markkaa ja patsas siirrettiin sittemmin 1998 huonosti näkyvästä Kiannonpuistosta Jalonniemen rantaan, jossa se on lähempänä viitostietä ajavia turisteja, vaikka koivut sen jo siinäkin kohta peittävät näkyvistä. Patsaan paikka tuntuu kuntalaisten keskuudessa olevan kestopuheenaihe, onkin ehdotettu että patsas pitäisi sijoittaa pyörille. Vappuna kivinen kirjailija on toisinaan saanut ylioppilaslakin päähänsä, jonakin yön hetkenä tyhjän likööripullon käteensä.

Ilmari Kianto –seura juhlisti merkkipäivää patsastilaisuudella ja laivaristeilyllä.

Seuran puheenjohtaja Aili Maijanen toivotti vieraat tervetulleiksi. Kekkosen näköinen seuran johtokunnan jäsen Lassi With piti Kekkosen alkuperäisen puheen uudelleen noin 70 juhlavieraalle, Jalon laulajat hoiti musiikkipuolen ja juhlaa seuranneella laivaristeilyllä paikalliset Kianto-tuntijat Helinä Romppanen ja Raija-Liisa Kianto kertoivat Kiannon elämästä ja maisemista. Luontoäiti hymyili lempeästi kaiken iltaa, tuulikin nukkui.

Musiikillinen Kianto-kalenteri!

Vuoden 2010 Kianto-seinäkalenterin teema on Ilmari Kiannon sävelletyt runot. Kalenteriin on mahdutettu noin sadasta sävelletystä kaikkein tunnetuimmat NUOTTEINEEN,mm. Soipa kieli, Lastu lainehilla, Tiu tau tilhi, Oulunjärvellä, Sydänmaan lammella, Toisen oma, Nälkämaan laulu ym.Kalenterin hinta on 10 euroa ja sitä voi tiedustella seuran sihteeriltä Suomussalmen kirjastosta.

Gummerus/Ajatuskirjat on julkaissut ennen julkaisemattoman Kiannon päiväkirjan nimellä Ilmari Kiannon Talvisota. Siviilimiehen sotapäiväkirja, jota siis saa ostaa kirjakaupoista. Kirja kertoo miten kirjailija Suomussalmen Turjanlinnassaan koki Talvisodan syttymisen, mitä huhuja liikkui kun ei ollut puhelimia, miten lähdettiin jäitä pitkin evakkoon, miten perheenjäsenet kadottivat toisensa, ja siitä mikä pelko ja huoli kirjailijalla oli rakkaasta kodistaan, mikä huoli sitten johti hänet vankeuteen.

Ilmari Kianto: Pyhä viha

Näköispainos.

Ostettavissa Suomen kirjailijanimikkoseurat ry

Hinta 20,00 euroa + postimaksu. Tai voidaan noutaa liiton toimistosta Helsingin Maunulasta.

puh. 0400 439374

matti.nummenpaa@elisanet.fi

Suomussalmelainen taiteilija Maija Keränen on tehnyt Ilmari Kiannosta paperinuken. Nukkea voi tiedustella Kianto-seuran sihteeriltä Tiina Seppäseltä puh. 050 3068626.

Ilmari Kiannon tytär Raijaliisa Kianto esittelee isänsä nimeä kantavaa seuraa Oulun kirjamessuilla kesäkuussa 2009

Jäsenmaksun 10 €

voi maksaa tilille Suomussalmen Osuuspankki,
Ilmari Kianto – seura, tili OP 544209-513263
Maksutositteella saa Suomussalmen tai Kjaanin kirjastosta tai sihteeriltä Espoon Tapiolasta noutaa seuraavan vuoden Kianto-seinäkalenterin. Seinäkalenterin arvo on 10 euroa.

Seurat, liitot ja yritykset
voivat liittyä maksamalla 35 €/vuosi

Puheenjohtaja Aili maijanen, puh 040 7387418, aili.maijanen@pp.inet.fi

Ilmari Kiantoa Kajaanin kaupunginteatterissa

Joulukuussa 2006 sai ensi-iltansa Ilmari Kiannon Punainen viiva Kajaanin kaupunginteatterissa. Kesällä esitys vieraili Tampereen teatterikesässä. Vuonna 2009 esitetään Ryysyrannan Jooseppi ja Maan sielu vuonna 2011. Teokset sovittaa ohjaaja-näytelmäkirjailija Juha Hurme.

Ilmari Kianto 135 vuotta 7.5.2009

Oi metsä! Oi maa! Oi järven raikas ranta!

Siellä. koskemattomassa korvessa, ihminen käyskentelee kuni salaperäisessä pyhänviileässä temppelissä, jossa korkeat solakat pilarit kannattavat kaikkeuden sinikaartuvaa holvikattoa. Siellä on rauhaisaa ja lohdullista, siellä tuskan kärki taittuu ja suru suurinkin suloisesti hivelee. Sammal niin pehmoinen koskettaa, kanerva niin kaunis katsoa, pihkan tuoksu ja lehväin leyhy niin huumaava hengittää! Jokainen jättiläispaasi kuin kuninkaallinen valtaistuin, jokainen louhikko-lokero kuin erakon pyhäkkö, jokainen kaatunut honka kuin taidepylväs pyhillä raunioilla.

Siellä on kummallisen sopuisa oltava, siellä riitelevä ihmismaailma unhoittuu! Siellä ihmisen sielu korkenee hiljaiseen rukoukseen elämän rauhan hyväksi.

Salli, kaikkeuden kaitselmus, jalkain sija minulle vapaassa korvessa, jonka puisto humajaa jumalallisen syvinä urkusävelinä; jossa maa huokuu väkeviä tuoksuja sähköisesti puoleensa kiehtoen kuni morsian, ja jossa järven aallot intohimoisesti maan rintoja suutelevat! - -

Tänne tulla tahdon, tänne ilmalinnojeni haaveet kohdistuvat, ja minä uskon että ihanteillani on vastineensa todellisuudessa. Eikö ihminen täällä, jos missä, säästy alkuperäiselle itselleen, eikö hän korvenraatajaksi rupeamalla lähesty sitä alkuvoimaa, joka on maan suola ja kulttuurin pelastus?

Niin salli siis, sinä luonnon ylijumala, luonnostasi pois vieroitetulle oma metsä ja tilkkunen maata, jossa elämän arvoitusta rauhassa miettiä saisin ja jossa sinun ikuisiin lakeihisi tutustuisin!

Ilmari Kianto: Metsäherran herjaaja, Kustannusosakeyhtiö Otava 1910

	© 2009 Suomen Kirjailijanimikkoseurat - De Litterära Sällskapen i Finland ry - Tekninen toteutus Optinet kotisivut